Mitä kaapista löytyy

Tänään piti laittaa ruokaa. En jaksanut käydä kaupassa, koska ei ollut mitään ideoita ja kuitenkin olisi kohta kotona vain lisää raaka-aineita, jotka menevät pilalle. Myös aikaa oli niukalti. Päätin katsoa mitä kaapista löytyy ja kehittää jotain niistä. Mieleeni muistui, kun teininä paistoin usein jotain sörsseliä, jossa oli kesäkurpitsaa ja perunamuusijauhetta. Muuta en valmistuksesta muistanutkaan.

Taannoin löysin  kaapista mm. kolme pakettia quinoaa (joista kaksi vanhalla päiväyksellä), joten pistettiin kaapn tyhjennys ihan kunnolla käyntiin. Jääkaapissa oli kesäkurpitsa, pieni pala niin punaista kuin keltaistakin paprikaa, molemmat jo hiukan nahistuneita ja ei enää hehkeimmässä kunnossa oleva kukkakaali.

Lisukkeeksi keitin paketin ohjeen mukaan (2dl) quinoaa ja mukana 1/2dl punaisia linssejä (joita niitäkin näytti olevan pari avattua pakettia, päiväyksiä en alkanut tutkimaan), maustettuna suolalla, pippurilla ja reilulla lorauksella oliiviöljyä.

Kastikkeenomainen mössö koostui seuraavista aineista (koitan muistaa kaiken):
- öljyä, reilusti
- kesäkurpitsaa karkeana raasteena (n. puolet isosta yksilöstä)
- paprikoiden jämät pieninä kuutioina
- kukkakaalia aivan hienona muruna (n. neljännes keskikokoisesta yksilöstä)
- mantelijauhoa
- perunamuusijauhetta
- pinjansiemeniä
- Verso härkäpapurouhetta
- mausteita (suola, musta- ja valkopippuri, paprikajauhe, basilika, meirami, taco-mausteseos ja tuore valkosipulin kynsi puristettuna)
- go green Thai curry kastikepohjaa.

Aluksi paistoin tuoreita vihanneksia, minkä jälkeen maustoin kaikenlaisella mitä huonosti varustetusta maustekaapistani sattuikin löytymään, lisäsin mantelijauhoa ja perunamuusijauhetta, minkä jäljeen kaivelin kaappejani lisää ja lisäsin pinjansiemenet ja härkäpapurouheen. Maistoin lopputulosta ja totesin sen vähän kuivakaksi. Jostain olisi siis saatava kastikemaisuutta, mutta tomaattinen pohja ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Kaivamalla kaappeja löytyi kanalle tarkoitettu Thai Curry -kastikepohja, josta noin puolet päätyi päivällisemme joukkoon.

Olin aika skeptinen lopputuloksen suhteen, mutta olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Lisäksi totesin jälkikäteen, että ateriahan oli lisäksi vegaaninen. Perunamuusijauheessa luki saattaa sisältää maidon jäämiä ja tacomaustetta en tullut lukeneeksi sillä silmällä, mutta muutoin ainakin. Opiskeluryhmässäni on kaksi vegaania, joten vegaanisuuteen tulee kiinnitettyä aiempaa enemmän huomiota, vaikka itse en moiseen ihan suorilta olekaan ryhtymässä.

Lasagne by Einesäiti

Lapset on halunneet lasagnea jo tovin. Sain lähikauppaan tilattua gluteenittomia lasagnelevyjä, niin homma otti tulta alleen. Tänään siis projekti eteenpäin.

Päätin vetää lihattomalla linjalla ja tehdä kastikkeeksi tomaattisen soijakastikkeen sekä gluteenittomaan että normiversioon. Alettuani hommiin totesin vain, että meillä ei ole tummaa soijarouhetta lainkaan. Piti siis vaihteeksi hiukan soveltaa ja heittelin aineksia vähän summittain, joten mitään mittoja ei ole antaa.

• oliiviöljyä
• raastettua porkkanaa (mulla 2 isoa porkkanaa)
• paprikaa kuutioituna (mulla puolikas paprika)
• vaaleita soijapaloja
• härkäpapurouhetta
• quinoaa
• punaisia linssejä
• purkki tomaattimurskaa (500g)
• purkki paseerattua tomaattia (500g)
• mausteita ja/tai kasvisliemikuutio

Porkkana, paprika, soija, härkäpavut, quinoa ja linssit kuullotellaan oliiviöljyssä. Tai siis pyöritellään padan tai kattilan pohjalla kuumassa öljyssä joku tovi ennen kuin lisätään tomaatit ja mausteet. Sitten vain haudutellaan ja annetaan muhia. Jos meinaa tulla paksua niin lisätään vettä tai vaikka kermaa, jos siltä tuntuu. Tää menee meillä joskus kokeiluun pastan kaveriksikin.

Kun sain kastikkeen hautumaan, niin totesin soijapalojen päiväyksen olevan vuodelta 2014. Järjestellessäni asioita kaappiin, totesin myös, että mulla on kolme pakettia quinoaa, joista kaksi avattuja ja yhden päiväys vuodelta 2014. Samalla käsiin osui myös paketti maissitärkkelystä vuodelta 2011. Miten niin teen heräteostoksia ja suunnittelen niiden käyttöä aika heikosti?

Siirsin punaisen kastikkeen takalevylle hautumaan ja aloin valmistaa etulevyllä juustokastiketta. Jonkin ajan päästä tajusin, että mulla oli väärä levy päällä ja olin takalevyn sijaan laittanut päälle toisenkin etulevyn. Siihen juustokastiketta varten nostettu tyhjä kattila ei varmaan tykännyt hyvää.
Liesituuletin oli hyvä laittaa täysille, sillä ensin sirottelin kuumalle levylle jauhoja, sitten kastikkeen tekelettä ja lopuksi juustoraastetta. Jos tätä ei oteta huomioon, onnistuin tällä kertaa juustokastikkeen valmistuksessa oikein hyvin. Yleensä olen hätäinen maidon lisäämisessä ja saan aikaan kokkareita, mutta nyt en hutiloinut liikaa. Juustokastikkeen ohjeita löytyy hyvin, yleensä lasagnelevypaketeistakin, niin sitä on turha tähän laittaa.

Lapset hoitivat lasagnen kokoamisen, eli toinen latoi levyt ja kastikkeet toiseen ja toinen toiseen. Uunissa se sai muhia melko pitkään, viimeisen tunnin sammutetussa uunissa, kun lähdettiin asioilla käymään.

Lopputulos oli varsin maittava. :)

Lappapuuroa ja blinejä, tai jotain sinne päin

Ostin taannoin pari pötköä Suvituoreen vadelma-raparperisosetta ja päätin tehdä siitä vispipuuroa, tai lappapuuroa kuten täkäläiset sanoo. Tänään sain viimein aikaiseksi pistää puuron kiehumaan, kun lapsetkin on taas kotona. Ohjetta siihen ei ole, mutta muistelin muutama vuosi sitten myynnissä olleen Pirkan raparperisoseen kyljessä ollutta ohjetta ja sovelsin. Tarvitaan:

• 2 pötköä vadelma-raparperisosetta
• n. puoli dl vettä
• 2dl mannaryynejä tai meidän tapauksessa riisijauhoja
• 2tl sokeria ja
• pari maustemittaa suolaa.

Lämmitetään sose ja vesi kiehuvaksi, ripotellaan ryynit/jauhot joukkoon ja sekoitetaan samalla voimakkaasti. Tarvittaessa voi lisätä vielä vettä, jos tuntuu, että puurosta tulee liian sakeaa. Lopuksi maustetaan ja jäähdytetään. Jäähtynyt puuro sekoitetaan sähkövatkaimella kuohkeaksi. Itse teen tuon vaiheen vasta aamulla. Kirjaan sitten ylös mikäli tapahtuu jotain raportoitavaksi kelpaavaa. :D

Kaverin facebookpäivityksen takia minulle tuli vielä puolen yön aikaan valtaisa lettujen himo. Koska maitoa on kaapissa vain pari desiä ja sekin tarvitaan aamuksi lasten puuron kaveriksi, pii vähän soveltaa. Kaapista löytyi:

• 3dl turkkilaista jugurttia
• ruokakerman loppu (reilu puoli desiä)
• ruokakermapurkin huuhteluvesi (vajaa puoli desiä)
• 2dl jauhoja, tällä kertaa tummaa gluteenitonta jauhoseosta
• 1 muna
• 2tl sokeria ja
• 1tl suolaa.

 Sekoitin kaikki ainekset pienessä kulhossa ihan vain lusikalla. Normaaliin lettutaikinaan verraten tavara on melkoisen tönkköä, eikä siitä mitään ihania pitsireunaisia muurikkalettuja saa aikaan, mutta aivan kelvollista yöpalaa kuitenkin. Nostin pikkulettupannulle ruokalusikalla kökkäreitä ja paistoin pienellä lämmöllä (2-3) kookosöljyssä. En ole koskaan syönyt saati tehnyt blinejä, mutta jotenkin tuli fiilis, että nämä paksuhkot lettuset voisivat muistuttaa niitä paljonkin, ainakin ulkomuodoltaan. Pari pannullista napsin samoin tein kuumina, loput saa odottaa aamua ja lapsia.

Puuron vatkaamisen jätin aamuun, etten häiritsisi vanhan vatkaimeni äänellä naapureita enää, kun meillä ei ihan maailman lämpimimmät välit ole. Sen sijaan lettujen paistaminen sai aikaan palovaroittimen laukeamisen huutamaan kello yhdeltä yöllä, eikä edes hiljennyt heti. :P En käsitä miten se on edes mahdollista, kun liesituuletin oli päällä ja ikkuna auki, eikä nuo normaalisti kovin pienestä kärystä ala huutamaan. Hienosti meni taas. Onneksi maku on molemmissa hyvä.

Päivitys:

Minun puurostani tuli aavistuksen paksua. Eli kannattaa lisätä nestettä tai vähentää jauhoja. :D

Seuraavalla kerralla laitoin puuroon oikein reilusti enemmän nestettä, ehkä puoli litraa
 ja lopputulos oli varsin hyvä.

On mukavaa tehdä työtä, jonka jäljet näkeekin.

Joskus tonnikalakastikeen jäljet näyttää tältä. Ei kannata unohtaa, että levy on kutosella, jos tekee muuta välissä.

Yksin kotona 2

En ole vieläkään vääntäytynyt kauppaan. Ihan turhaa sellainen hifistely. Rahaa vaan menee. Ja hermot, jos isoon kauppaan päätyy.

Tänään kaivoi pakastimesta värkit epämääräiseen munaisaan kasviswokkiin.

• kiinalaisia wokkivihanneksia
• vihreitä papuja
• herneitä
• cashewpähkinöitä
• hasselpähkinärouhetta
• mantelijauhoa
• 2 munaa
• mausteita

Heitin vihannekset kookosöljyyn paistumaan ja yritin etsiä pinjansiemeniä, joita en löytänyt. Heitin sitten summissa joukkoon yllämainitut pähkinät ja maustoin. Mukaan päätyi suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, valkopippuria, currya ja kanelia. Mustapippuria ja currya meni reilusti, muita hyyyyvin varovasti (paprikaa lähinnä sen vuoksi, että se loppui kesken). Lopuksi joukkoon munat ja sekoittelu kunnolla.

Ei tämä mikään makuelämys ole, mutta nälkä lähtee. Ja juuri tänään ihmiset postailee ruokakuvia facebookkiin. Ei ole reilua. Ehkä jo huomenna käyn kaupassa.

Jälkiruuaksi paistoin Pirkka munariisipasteijoita. Ne on hyviä, mutta kyllä niitä nassuttaessa ketuttaa katsella toisten jäätelöannoksista kuvia.

Kaupattoman päivän eväs

Olen yksin kotona. Ihan yksin, ainoana kaksijalkaisena. Ja unohdin käydä kaupassa. Koskapa on aivan liikaa vaadittu, että kävisin kilometrin päässä kaupassa, piti kehittää jotain kaapeista. Jääkaapissa on halloumia ja pakastimesta tarttuu mansikkarasian lisäksi pussi ruispaloja (Meriläisen leipomon, parhaita ikinä) ja Apetit punajuuripihvejä. Siispä tänään on hampparipäivä. Kaksi pihviä ja muutama hallouminpala paistumaan pannulle ja leivän voiteluun. Leipä on pakastettu tuoreena, niin en tehnyt sille sulatuksen jälkeen muuta kuin maistoin, että hyvä näin. Vähän vanhempaa leipää olisin käyttänyt paahtimessa. Pohjalle kaksi siivua sinistä emmentalia, joka on mielestäni yksi huonoimmista juustoista ikinä. Minä harvemmin kuitenkaan vastaan talouden juustohankinnoista, koska en juurikaan sitä itse syö, niin pitänee vain kehua, että tällä kertaa se on sentään kotimaista. Juustosiivujen päälle punajuuripihvi ja kaksi palaa halloumia. Löysin kurkunkin, joten siivutin vähän sitäkin väliin. Tähän sovellukseen tuskin pähkinät istuvat, mutta paahdettu sipulirouhe saa luvan istua. Ketsupinkin nostin pöytään, mutta katsotaan päätyykö se avaamattomana takaisin jääkaappiin.

Nam!

Koisokokeiluja

Hetken mielijohteesta ostin taannoin munakoisoa mielessäni eräs resepti, jota en ole koskaan itse käyttänyt ja jonka mukaan laitettua ruokaa olen syönyt viimeksi n. 10 vuotta sitten. Jopa reseptin etsiminen venyi niin paljon, että pelkäsin munakoisojen pilaantuneen jääkaapissa, joten ostin pari uutta myöhemmin. Lopultakaan ei kyseinen resepti löytynyt arkistoistani, enkä netistäkään löytänyt mitään hetkeen sopivaa, joten kokeilin kepillä jäätä ja aloin yhdistelemään raaka-aineita. Aiemmin ostamani munakoisot olivat edelleen aivan hyviä, joten annoksesta tuli suuri.

Leikkasin munakoisot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, levitin ne tarjottimelle ja ripotin suolaa viipaleiden pinnalle itkettääkseni ne. Noin vartin päästä pyyhin pintaan kertyneen nesteen ja leikkasin viipaleet pienemmiksi kuutioiksi ja heitin ne reiluun oliiviöljyyn pannulle erissä, josta tipautin pehmenneet kuutiot kattilaan. Jälkimmäinen toimenpide johtui lähinnä ainesten määrästä, pannulle ne eivät mahtuneet kaikki. Munakoisojen jälkeen heitin kattilaan purkillisen tomaattimurskaa ja purkillisen salaattijuustokuutioita. Lopulta maustoin sotkun suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja tuoreella ruukkubasilikalla, jonka olen onnistunut saamaan kasvamaan uudelleen keittiön ikkunalaudalla ensimmäisen tyhjennyksen jälkeen.

Kaveriksi munakoisomössölle keitin villiriisiä. Riisin keitän veljeltäni oppimallani tavalla: kattilan pohjalle laitetaan (oliivi)öljyä, sen päälle riisi ja lopuksi vesi ja annetaan kiehua kunnes vesi on imeytynyt. Joskus kuullotan riisin ennen veden lisäämistä, kuten tälläkin kertaa. Onnistuin kuitenkin saamaan häiriötekijöitä ja palatessani riisikattilan ääreen, totesin osan riisistä palaneeksi. Kaadoin kuumaa vettä päälle ja noukin suurimman osan palaneista riiseistä kauhalla pois. Lopputulos ei maistunut kovinkaan palaneelta.

Omasta mielestäni päivän ruoka oli varsin hyvää, mutta perheeni reaktioista päätellen muut eivät tuntuneet jakavan mielipidettäni.