Koska tänäänkään ei päivä edennyt ihan kuin Strömsössä, päädyin tekemään päivälliseksi jotain helppoa ja nopeaa - jauhelihakastiketta ja pastaa. Itselle voisin lämmittää eilistä tomaattikeittoa (joka on ihan oma tarinansa). Homma alkoi kuorimalla ja pilkkomalla sipuli, minkä jälkeen kannoin sipulinkuoret kompostiastiaan, aivastin ja keräsin kuoret lattialta kiinnostuneiden nelijalkaisten kuonojen keskeltä. Sain sipulit pannulle kuullottumaan ja päätin laittaa tällä kertaa valkosipulia joukkoon. Pilkkominen tapahtui lopulta epämääräisellä "hakataan veitsellä leikkuulautaa ja toivotaan, että sipuli päätyy pieneksi" -tyylillä. Tällä kertaa ulkoistin kuorien viennin jälkikasvulle.
Sipulit ja liha päätyivät ruskistumaan ja pastat kahdessa kattilassa kiehumaan. Homma bueno. Ainakin siihen asti, kunnes kurotan oliiviöljypullon, joka lipeää kädestäni, työntää avoimen ruokakermapurkin lattialle ja vieressä makaavan koiran päälle. Sitä sotkua ei onneksi tarvitse itse siivota, kun talossa on kolmen kielen siivouspalvelu. Seuraavaksi huomaan, että gluteeniton nauhapasta onkin keittämättömänä näyttänyt runsaammalta kuin todellisuudessa on, ja olen keittänyt sitä liian vähän. Suurempien katastrofien välttämiseksi kaadan paistetun lihan joukkoon purkillisen tomaattimurskaa, onnettomuudesta selvinneet ruokakermat ja vähän mausteita. Huomaan onnistuneeni taas kaatamaan liikaa valkopippuria ja koostumus näyttää vähän hassulta. Maku on kuulemma hyvä. Se riittää. Nyt lienee aika siivota sotku, joka vaikuttaa räjäytystyömaalta. Eikä ehkä tarvitse mainita, että unohdin TAAS käyttää essua.
Loppuviikon menu sisältää hevosta, munakoisoa ohjeella, jonka olen nähnyt lähemmäs 10 vuotta sitten, mutta en valmistanut koskaan ja parsaa, joka on mulle yhtä suuri mysteeri kuin miessukupuolen sielunelämä. Saapa nähdä miten paljon tulee blogattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti