Alamittainen puikoissa

Eilen tapahtui kummia ja keittiössäni vetovastuun otti joku muu kuin minä. Esikoinen ilmoitti haluavansa hoitaa ruoanlaiton. Niinpä opastin miten perunat laitetaan kiehumaan ja lapset pilkkoivat salaattiainekset kulhoon samalla kun itse tein tzatzikia. Lopuksi vielä Esikoinen paistoi meille munat. Ei lainkaan hullumpi ateria, varsinkaan vajaa 10veeltä.

Tzatzikin kanssa meinasi tapahtua katastrofi, kun kaikki talosta löytyvä valkosipuli oli nahistunut. Pakko oli pärjätä ilman, kun eihän sitä nyt voinut kauppaan vääntäytyä, onhan sinne matkaa vajaa kilometri. Meillä ei valkosipulia juuri kulu. Ainoa ruoka, jota varten edes suostun ostamaan sitä, on tzatziki. Se nyt ei vain maistu miltään ilman. Joskus, kun sitä kotona on, saatan laittaa valkosipulia myös jauhelihakastikkeeseen, mutta en todellakaan mihinkään sellaiseen, mitä itsekin syön. Tzatziki kuuluu mun keittiöni bravuureihin ja väsään sen suunnilleen tällä ohjeella: http://www.lindahls.fi/jogurttikoulu/reseptit/kastikkeet/tzatziki/

Salaatit on meidän perheessä vähän kuin pyttipannua. Sinne tungetaan kaikkea mitä keksitään. Tällä kertaa se koostui

• jäävuorisalaatista 
• rucolasta
• punaisista ja keltaisista kirsikkatomaateista
• kurkusta
• suippopaprikasta
• vuohenjuustokuutioista
• pinjansiemenistä
• hernerouheesta
• hasselpähkinärouheesta
• kuivatuista karpaloista
• paahdetusta sipulista ja
• balsamico-oliiviöljy-suola-pippuri-kastikkeesta

Harvinaista, että ainoa, joka marisi ruuasta, olin tällä kertaa minä - valkosipulitonta tzatzikia on vaikea sulattaa... Saatanpa siirtää vetovastuun joskus toistekin nuorisolle.