Siinä se tuli. Minä vihaan kokkaamista ja alan kirjoittaa
keittiöblogia. Haluan keittiössä päästä helpolla ja mennä sieltä missä aita on
matalin. Pidän hyvästä ruuasta, mutta todennäköisemmin sitä saa
huoltoasemalta kuin mun keittiöstäni. Tai ainakin ennen sai, usein
nykyäänkin. Aikanaan ex-mieheni ilmoitti, että jos halutaan syödä hyvin,
pysyy Maria poissa keittiöstä. Minä olen ollut hyvä pitämään perunoita.
Ja maistamaan. Turvaudun (liian) usein eineksiin, tai jos suunnittelen
jotain kovasti ennakkoon, menee se aina syystä tai toisesta puihin. Inspiroidun, olen spontaani, maustekaappini sisältö on onneton ja
kaappeihini jää lojumaan kuiva-aineita, joita joskus innostun ostamaan
kokeillakseni jotain uutta.
Jonkin aikaa olen nyt
miettinyt, että Marian keittiökommervenkeistä voisi kirjata johonkin
ihan ylös. Enää en ehkä saa tituleerata itseäni keittiökatastrofiksi,
sen verran mukavasti olen alkanut välillä onnistumaankin. Tarkoitus on
kuitenkin kertoa myös niistä katastrofeista, luoda uskoa niille, joiden
yksinkertaisimmatkin kokkaukset menevät reisille, että siitä voi
parantua, ainakin hiukan.
Tästä blogista ei löydy
ihmeellisiä gourmet-elämyksiä, eikä huippukokit saa täältä inspiraatiota
itselleen. Täältä löytyy tarinoita siitä kuinka joku, (jolla ei koskaan
ole resepteissä tarvittuja aineksia saatavilla,) vähän soveltaa omiaan,
vaikka ei tajua makuyhdistelmistä tai leipomiskemiasta tuon
taivaallista. Täältä löytyy kertomuksia siitä kuinka laiska kokki pääsee
helpolla, miten kaikki piirakat - suolaiset ja makeat - tehdään samalla
ohjeella ja miten meillä tuunataan eineksistä ehkä hiukan vähemmän
huonoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti